A-Rata: 5,8 km

B-Rata: 4,4 km

C-Rata: 3,4 km

D-Rata: 1,7 km

Mukava maasto! 6-vuotiaskin jaksoi seikkailla koko C-radan vaikka kävelyä tuli hiukan yli 5 kilometriä.

Tosi kiva ja nopeavauhtinen A-rata. Kiitokset !

Kertokaas ihmettelijälle oliko B-radan 7 rastin (73) pohjoispuolella ojia, joita ei ollut merkitty karttaan? Tiedän toki, ettei kaikkia ojia ole välttämättä merkitty karttaan...

Maastossa oli ojia, jotka eivät näy kartassa. Näyttivät olevan enimmäkseen käsin kaivettuja (iki)vanhoja(?) matalia suo-ojituksia. Esimerkiksi rastin 72 linjan/metsärajan ja eteläpuolisen suon reunan välisellä alueella.

eikös ne uudet/vanhat ojat pitäisi päivittää karttaan ? vai eikö ?

Toki, jos ovat näkyviä. Jos kovin heikkoja (eivät näy suunnistajalle juoksuvauhdissa), niin sitten voi olla turhaa laittaa.

Oja; olikohan traktorin renkaan painauma?

Kyllä siellä minunkin mielestä oli ojia, joita ei ollut kartassa.

A-radalla ei ainakaan ollut kartasta mitään moitittavaa, vaikka voi johtua omista taidoistakin. Kuitenkaan täydellistä karttaa ei ole.



Rata oli erittäin mukava, mutta suolla hapotti :)

Oli siellä metsässä traktoriuriakin

mutta oli ihan ojiakin (muitakin eroja näillä kahdella kuin raideväli).



Joissakin kartoissa on kasvillisuusrajalla kulkevat polut merkitty, joissakin merkitään vain kasvillisuusraja. Suositus lienee, että merkitään polut (ja ajourat) ja niiden viereen kasvillisuusraja jollei sitä muutoin voi kartasta (pohjaa kuvaavusta väreistä) päätellä. Rastien 74 ja 75 pohjoispuolella korkean männikön reunassa oli selvä traktoriura (jota oli helppo kävellä). Rastien 65 ja 67 pohjoispuolella männikön rajassa oli polku (myös helposti seurattava), samoin eteläpuolella.



Samanlaisia piirteitä on ollut

monissa muissakin kartoissa, joten

kokeneempia ne eivät mahda paljoa haitata. Aloittelojoita kylläkin, kun on polulla mutta polkua ei olekaan kartassa (pari nuorempaa suunnistajaa ihmetteli eilen, että olivatko he oikeassa metsärajassa).



Yksi piirre, joka on myös pistänyt silmään (viimeksi 3.8. Ruskossa, vaikka se oli kilpakartta), että myös selvästi alle 1 m korkeita kumpareita merkitään karttaan. Siitäkin kokeneemmat selviää helpolla (varsinkin jos laskee vielä askelpareja), mutta onpa käynyt niinkin, että ohi on juostu, kun kumpare oli vain polven korkuinen.



Välillä täytyy sano kuin Tikru Kanille että "Nämäkö ovat porkkanoita? Kaikkea oppii!" :)



Mutta nämä vain ovat mainioita harjoituksia tällaiset, ja kokemus karttuu hyvin pian niillekin, joita nuo pienet puutteet nyt häiritsevät!

Mukava oli B-ratakin, kiitokset järjestäjille!



Tuo karttojen tulkinnanvaraisuus tekee tästä hommasta entistäkin haastavampaa ja mielenkiintoisempaa. Niinhän se taitaa olla että ei kannata olla metsässä vain yhden maamerkin varassa, vaan jos yksi pettää niin toisista otetaan kiinni. Jos saadaan :)



Minusta tuntui että nuo suot joiden yli oli ilo tarpoa olivat hyvin avointa maastoa. Eikö ne olisi voinut merkitä myös keltaisella aukeaksi?



Ei sillä, hyvin nuo löytyivät kun vain jaksoi uskoa omaan näkemykseen...